Kerran kesässä

Tämä helppo ja ihana mansikkakakku syntyi ihan sattumalta muutama ilta sitten, kun meille tuli vieraita yllättäen. Nyt sitä on tehty jo toistamiseen ja siksi jaankin ohjeen nyt kanssanne.

500g tuoreita mansikoita

pakkaus pakastekauramurotaikinaa

4dl kuohukermaa

sokeria ja vaniljasokeria

Sulata kauramurotaikina pakkauksen ohjeen mukaan, huoneenlämmössä tai varovasti mikrossa sulatusteholla. Tee molemmista levyistä ensin pallo ja kauli sitten n. puoli senttiä paksuksi pyöreäksi levyksi. Paista 220 asteessa n. 10-12 min. Jäähdytä hyvin liinan alla, ettei pohjat kuivu.

Paloittele tai puolita mansikat. Vispaa kerma ja mausta vaniljasokerilla ja sokerilla. 

Levitä ensin kermavaahtoa ihan vähän suoraan keskelle tarjoilulautasta (näin kakku pysyy leikatessa paremmin paikoillaan). Aseta sitten toinen kauramurolevyistä lautaselle ja levitä päälle alle puolet kermavaahdosta ja sen jälkeen n. puolet mansikoista, levitä vielä hieman kermavaahtoa. Laita sitten toinen kauramurolevy päälle ja lisää loput kermavaahdot ja mansikat.

Nosta kakku jääkaappiin ainakin tunniksi odottamaan tarjoilua. 

Tarjoa jälkiruokana tai kahvin kanssa.

saunaan

Juhannusviikko menossa. Ei vaan sää oikein ole sellainen kuin olisi toivonut. Tässä on nyt muutama kuva meidän saunasta. Paneelit (katto ja seinät) Kannustalon talopaketin mukana tulleet tervaleppäpaneelit, Lauteet myös Kannustalon kautta HeloDecon Linea maxi- lauteet, tehty meille leveämmästä 140mm laudepuusta (lämpökäsitelty haapa). Puukiuas on Narvin NC20. Sillä saa niin lempeät kuin tymäkätkin löylyt aikaan. Tykkään kiukaan yksinkertaisesta muotokielestä. Puukiuas valittiin ihan vain siitä syystä, ettei tarvitse miettiä saunomisesta seuraavaa sähkölaskua. Ja onhan se puulämmitteinen sauna nyt muutenkin aika ihana. Tuoksukin on ihan erilainen. Askartelin pihan koivuista myös juhannusvihdan.

Ihanaa keskikesänjuhlan odotusta, ja muistakaahan sitten ne juhannustaiat ;)

pellavapyyhkeet miehen isoäidin perintöä

kesällä

voi ihastella luonnon kauneutta

mennä retkelle omaan vierashuoneeseen

koittaa olla välittämättä sotkusta

rakastua miehen vanhaan tuoliin, joka jo melkein sai lähtöpassit

ommella verhoihin tankonauha, ja todeta etteivät ne sovi uuteen kotiin,
koska niistä tulee liikaa mieleen vanha koti

miettiä, koska miehellä olis aikaa porata reiät kylpyhuoneen seiniin koukkuja varten

iloita uusista ruokapöydäntuoleista, jotka ostin ystävältä

löytää Hämeen Sanomien sivulta kelpo juliste

vaihtaa lakanat liian usein

pedata pikkuisen sänky nätisti ja huomata parin minuutin päästä homman olleen turha

olla onnellinen äidistä, joka on säästänyt kaikkea ihanaa menneiltä vuosilta

odottaa terassin valmistumista

pyöräillä naapuriin pesemään perunat ja hakemaan keitinvettä
(kaivuri oli lähistöllä rikkonut vesijohdon, eikä meidän tielle tullut vettä)

ihastella omatekoista kuorikatetta ja rikkaruohona kasvavaa metsäheinää

yrittää rakastaa voikukkia

olla ottamatta paineita keskeneräisestä pihasta

odottaa sitä oikeaa sohvapöytää ja iloita kun se löytyi

edit: Pahoittelut huonolaatuisista kännykkäkuvista.